Kuten edellisessä viestissä tuli jo ilmi. Olen melkein perillä en aivan, mutta melkein. Tuli tälläinen pieni välipysäkki nimeltä koulu ennen kuin pääsen kotia asti :D
Kaikki meni muuten hyvin tulomatkalla paitsi 140 euron laukku oli pikkunen takapakki, mutta onneks Mikko makso sen. Tosin nyt minun pittää maksaa sille takasin se. Ei myöhästytty lennoilta, mutta sitte Wienissä alko olemaan enemmän suomalaisia ympärillä ja piti alkaa varomaan sanojansa. Ja sitte tuli huomattua, että kuinka helposti suomalaisen tunnistaa. Se ei ees vaai kovin tarkkaa kattomista. Sen vain hoksaa. Mie en osaa yhtään selittää sitä.
Mutta lennot meni itessään mukavasti. Helsinkiin laskeutuessa ei vielä oikeastaan tuntunu miltään, eikä vielä siinäkään vaiheessa, ku lähettiin ajamaan kohti Roita. Vasta Oulussa tehdyn pysähyksen jälkeen alko tulla sellanen olo, että hei me ollaan kohta kotona :)
Ei se tunne ole vieläkään kunnolla iskeny päälle. Hiipiny vain hitaasti kaikkien pikku asioitten mukana. Kuinka paljon joku valokatkasijaki vaikuttaa ja se että kävelee aurinkoisessa säässä kävelytietä pitkin ja ihmisiä tulee pari kolme kappaletta vastaan. Kotosa fiilis.
Mutta eniten mie kuitenkin ootan perjantaita. Kaks kuukautta ollu pois kotoa eiköhän se ole aika sinnekki palata :)
P.S. Ei tullu yhtään turisti olo capreissa ja topissa, ku kävelin koululle ja kaikilla muilla oli pitkät housut ja takit päällä. Täällä on ihana ilma :)
maanantai 23. toukokuuta 2011
KOTONA! tai ainaki melkein
Ajattelin vain ilmottaa :D Päivitys loppureissuta tulossa jossain vaiheessa.
keskiviikko 18. toukokuuta 2011
38 päivä: Jäljellä enää kolme päivää
Puolalaisella näppäimistöllä on hankala kirjottaa. Oikeasti tosi hankala kaikki kirjaimet ja merkit on ihan väärissä paikoissa. Mutta niin eilisen hieman rankemman avautumisen jälkeen voin todeta, että asiat on selvitetty joten kuten. Ja ajattelin postata vain niistä hyvistä asioista tänään, eli meijän työpaikasta.
Ne oli niin ihania tänään ku me oltiin lähössä. Ne oli sillai, että jääkää tänne ja me tullaan kaipaamaan teitä. Sitte me otettiin ryhmäkuvia ja ne oli ihan hulvattomia. Ne tulee sitte kotipostauksessa kolmen päivän päästä :D
Sitte me saatiin muutmaa puolalainen resepti mukaan (vink vink), tosin niitten kanssa täytyy käyttää sanakirjaa ja nettiä, että saahaan selville mikä jauho on numero 550 :D
Eipä tässä muuta. Subway on kiva paikka :D Ellei joku vielä tienny
Ne oli niin ihania tänään ku me oltiin lähössä. Ne oli sillai, että jääkää tänne ja me tullaan kaipaamaan teitä. Sitte me otettiin ryhmäkuvia ja ne oli ihan hulvattomia. Ne tulee sitte kotipostauksessa kolmen päivän päästä :D
Sitte me saatiin muutmaa puolalainen resepti mukaan (vink vink), tosin niitten kanssa täytyy käyttää sanakirjaa ja nettiä, että saahaan selville mikä jauho on numero 550 :D
Eipä tässä muuta. Subway on kiva paikka :D Ellei joku vielä tienny
tiistai 17. toukokuuta 2011
36-37. päivät: Puolalainen kirjastokortti
Kaiken tarvittavan olen jo kertonu Facebookissa ja omalla koneella olis tarkempi juttu, mutta ei voi mitään tännekki pittä:ä: kertoa mitä edellisen postauksen jälkeen on tapahtunu.
Eli siis lyhyestä virsi kaunis. Jäätiin lukkojen taa ja puolalaiset vähän ylireagoi. Ne luuli, että meijän kämppään oli murtauduttu tai vuokraisäntä oli sen verran luihu jätkä, että se olis laittanu sen tahallansa lukkoon, mutta asiahan ei ollu näin. Meijän ylin lukko, jota me ei käytetä ja johon meillä ei ole avainta oli vain menny lukkoon siinä kaikki.
Tämän asian tajuaminen vaati puolalaisilta kaks poliisiasemalla käyntiä, yötä hotellissa ja selonteon antoa, jonka jälkeen meille valitetaan kun me päästään kämpille, että siellä on sotkusta, eikä vaatteita saa kuivattaa sisällä. No missä muualla sitte? Ja seinät oli jo sotkusia, ku me tultiin. Hieno homma, olekko koskaan asunu opiskelijakämpässä? Koska voin sanoa, että minun huone on jossain vaiheessa näyttäny pahemmalta, ku meijän kämppä.
Mutta saatiinpa ainaki vapaapäivä, vaikka ei voitukkaan kunnolla juhlia Leijonien voittoa, no ehkä sitte ku ollaan Suomessa. Tänään mentiin töihin kuitenki, vaikka innostus alkaa olla jo lopussa. Tehtiin samat asiat mitä aina ennenki ja niin edelleen.
Sitte mentiin syömään saatiin mautonta ruokaa, vaikka oli kyllä kiva taas vaihteeksi syyä kurkkuja ja sitte mentiin Krakowskaan, lisää rahaa puhelimeen ja sitte mentiin Katin kanssa käymään Starbucksissa.
Sen jälkeen etittiin paikallinen kirjasto, jossa on neljä kerrosta ja se on muutenki ihan valtava. Harhailtiin siellä jonku aikaa, ennen ku löyettiin englantia puhuva mies, joka ystävällisesti autto meitä löytämään tietokonehuoneen, mutta sitte paljastu että me tarvitaan puolalainen kirjastokortti, joka sitte piti hakea alakerrasta pelottavalla hissillä, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.
P.S. Enää neljä päivää!
P.P.S. Huomenna vika työpäivä
P.P.P.S. Okei, nyt meni hermot. Huomenna pitäs mennä käymään rehtorin luona selvittämässä miks me ollaan tehty niin paljon tuhoa tuolle kämpälle ja miks se on sellasessa kunnossa?? Onko ne ihan idiootteja? Ei me tahallaan mitään tuhota ja se sotkuki oli pelkkää tavaroitten siellä täällä olemista. Me jouttiin pesemään ne lattiat kolme kertaa ennen ku siellä pysty kävelemään ilman kenkiä ja ollaan lakastu sen jälkeen lattiat joka toinen päivä. EN ALA!!!!
P.P.P.P.S. Suomalaisella sisulla eteenpäin.
Eli siis lyhyestä virsi kaunis. Jäätiin lukkojen taa ja puolalaiset vähän ylireagoi. Ne luuli, että meijän kämppään oli murtauduttu tai vuokraisäntä oli sen verran luihu jätkä, että se olis laittanu sen tahallansa lukkoon, mutta asiahan ei ollu näin. Meijän ylin lukko, jota me ei käytetä ja johon meillä ei ole avainta oli vain menny lukkoon siinä kaikki.
Tämän asian tajuaminen vaati puolalaisilta kaks poliisiasemalla käyntiä, yötä hotellissa ja selonteon antoa, jonka jälkeen meille valitetaan kun me päästään kämpille, että siellä on sotkusta, eikä vaatteita saa kuivattaa sisällä. No missä muualla sitte? Ja seinät oli jo sotkusia, ku me tultiin. Hieno homma, olekko koskaan asunu opiskelijakämpässä? Koska voin sanoa, että minun huone on jossain vaiheessa näyttäny pahemmalta, ku meijän kämppä.
Mutta saatiinpa ainaki vapaapäivä, vaikka ei voitukkaan kunnolla juhlia Leijonien voittoa, no ehkä sitte ku ollaan Suomessa. Tänään mentiin töihin kuitenki, vaikka innostus alkaa olla jo lopussa. Tehtiin samat asiat mitä aina ennenki ja niin edelleen.
Sitte mentiin syömään saatiin mautonta ruokaa, vaikka oli kyllä kiva taas vaihteeksi syyä kurkkuja ja sitte mentiin Krakowskaan, lisää rahaa puhelimeen ja sitte mentiin Katin kanssa käymään Starbucksissa.
Sen jälkeen etittiin paikallinen kirjasto, jossa on neljä kerrosta ja se on muutenki ihan valtava. Harhailtiin siellä jonku aikaa, ennen ku löyettiin englantia puhuva mies, joka ystävällisesti autto meitä löytämään tietokonehuoneen, mutta sitte paljastu että me tarvitaan puolalainen kirjastokortti, joka sitte piti hakea alakerrasta pelottavalla hissillä, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.
P.S. Enää neljä päivää!
P.P.S. Huomenna vika työpäivä
P.P.P.S. Okei, nyt meni hermot. Huomenna pitäs mennä käymään rehtorin luona selvittämässä miks me ollaan tehty niin paljon tuhoa tuolle kämpälle ja miks se on sellasessa kunnossa?? Onko ne ihan idiootteja? Ei me tahallaan mitään tuhota ja se sotkuki oli pelkkää tavaroitten siellä täällä olemista. Me jouttiin pesemään ne lattiat kolme kertaa ennen ku siellä pysty kävelemään ilman kenkiä ja ollaan lakastu sen jälkeen lattiat joka toinen päivä. EN ALA!!!!
P.P.P.P.S. Suomalaisella sisulla eteenpäin.
sunnuntai 15. toukokuuta 2011
30- 35. päivät: Vain viikko :( :D :) :O :S :/ :P xD >:3c ♥
Muutaman päivän hiljaisuus. Pahoittelut siitä, mutta meijän netti teki ikävän tempun meille. Eli siis me ollaan kulutettu meijän ”supernopea”-netti loppuun ja nyt kidutaan sellasella nopeudella kuin 32kb/s ja se on se maksimi. Eka mietittiin, että Krakovan yhteyksissä on jotan ongelmaa, mutta sitte muistettiin, että hei. Meille oli tullu kaks viestiä mokkulaan ja sitte käännettiin ne ja saatiin oikea syy selville :(
Siinä syy viikon hiljaisuuteen, ei siis kuoltu viien päivän työviikkoon :D Se oli itteasiassa ihan mukavaa :) Kävin sitte vuorostani vallottamassa leipomon :D Oli hauskaa, siellä oli kaks tyyppiä, jotka osas kunnolla englantia. Ja oli kiva tehä välillä ”kunnon töitä” ja jotain missä ei ollu kirsikkaa. Leipiä on täällä paljon kivempi tehä ku kotona tai koulussa, sämpylöitä varsinki.
Sitte mie opetin niille suomea :D Tosin taisin vähän feilata, ku ne oppi rakkauden raukautena. Ja sitte yks niistä toisteli sitä koko ajan mulle. Ne jotka puhu englantia sano, että mie olen sen mielestä söpö ja se tykkää minusta. Se oli jopa kateellinen Kupalle (se toinen, joka osas englantia), koska me pystyttiin keskustelemaan. Tai sitte Kupa vain lisäili omiaan.
Ne muuten tekee ihan hullulla nopeudella kaikki maholliset leivät. Siinä missä mie teen yhen niin ne tekee kaks tai kolme. Mutta toisaalta niillä on muutaman vuoden kokemukset siitä :D
Täällä on ollu ihanan lämpimät kelit ja aurinko on paistanu. Tuossa yhtenä päivänä maattiin Katin kanssa tuossa hiekkarannalla joka tuossa vieressä on ja vain oltiin. Jossain vaiheessa sitte nukahettiin ja Mikko herätti meijät sillä, että se soitti ja kysy, että missä me ollaan. No ei ainakaan iho palanu.
Torstaina sitte Katin kanssa nukuttiin mukavat yöunet. Laitettiin neljän maissa päikkäreille ja herättiin sitte vasta kellon soittoon perjantaiaamuna. Kahentoista tunnin yöunilla sitte töihin :D Mikko oli puol kaheksan maissa todennu itellensä, ettei ne taija herätä ja lähteny kauppaan. Kyllä me sitte 10 maissa herättiin pikkuseksi hetkeksi vaihtamaan yövaatteet päälle.
Perjantaina tehtiin sitte jotain tosi villiä :D Tosin villiksi sen tekee se, että meijän ohjeet oli eestiksi ja kaikki oli ensikertalaisia. Kuulostaa tosi hyvältä eikö vain? Se päivä meni sitte siinä. Paitsi että me seurattiin Suomi-Venäjä-peli Iltalehen sivuilta. Tosin se toimi paremmin kuin Facebookin kautta seuraaminen, mutta silti siinä jäi paljosta paitsi.
Lauantaina Kati suoristi minun hiukset ja me lähettiin Ikeaan syömään lihapullia! Taas. Sitte käytiin Castoramassa ostamassa jeesusteippiä. Oli mukavan lämmin päivä ja illalla me sitte mentiin konserttiin, jossa esiintyi suomalainen kuoro yhe puolalaisen kuoron kanssa. Oli hieno esitys sinällänsä, vaikka pelasinki Tetristä puolalaisen kuoron esityksen aikana ja samala Kati etti homobaaria :D Tosin homobaarin voi selittää sillä, että meijän takana istu suomalaisia (yllättäen, koko kirkko oli täynnä suomalaisia), jotka halus nähä Euroviisut ja ne oli ihan varmoja siitä, että homobaareissa ne näkis, joten me tehtiin palvelus niille :) Nähtiin muuten myös Martinki laulamassa, vaikka ei sen ääni sieltä mitenkään erottunu.
Sitte mentiin syömään Beatan kanssa Pizza Hut:iin ja syötiin ittemme ihan täyteen. Muistin taas vaihteeksi miks mie en juo pepsiä tai coca- colaa, koska ne tarttuu hampaisiin ja koska ne on pahanmakusia. Martinki tuli sinne jonku ajan päästä. Ja se kerto, että ne oli menny (siis se puolalainen ja suomalainen kuoro), johonki baariin, jossa niille oli tarjottu shampanjaa ja tosi pikkusia keksejä. Keskusteltiin sitte vähä kaikesta ja lähettiin lopulta kotia. Kati kävi matkalla tosin tarkistamassa yhen paikan, mihin me ollaan tänään kattomassa Suomi-Ruotti-peli, joka me voitetaan!
Kämpillä sitte seurasin Tonin avustuksella Euroviisujen ääntenlaskentaa. Kiitoksia siitä vielä tosi paljon :) (pienempikuinkolme) Azerbaizanin voitto tuli yllätyksenä, vaikka en mie ole ees Euroviisuja aktiivisesti seurannu moneen vuoteen.
Tänään sitte modattiin Ikean kassista tosi hieno versio, josta tulee kuva myöhemmin :D Ja saa esittää arvauksia, mitä sinne oikein on menossa :D Sitte käytiin syömässä, mutta on jo nyt nälkä. HYI, siellä oli joku vanha ukko, joka tuijotti minua ja Katia ja mumisi itekseen koko ajan. Pelottavaa.
P.S. Me ollaan Mäkkaivereita
P.P.S. Mainittinko mie jo, että me ollaan kattomassa Suomi-Ruotti-peliä
P.P.P.S. On outoa kuulla puhuttavan englantia puolalaisessa kahvilassa.
P.P.P.P.S. Enää viikko :( :D :) :O :S :/ :P xD >:3c ♥
P.P.P.P.P.S. Meijän patterit pöllittiin. On vähän kylmä nukkua. Älkää ihmetelkö, jos tulen kotiin nuhaisena. :D
P.P.P.P.P.P.S. Puolassakin on kisastudio. Suomi voittoon!!!
Siinä syy viikon hiljaisuuteen, ei siis kuoltu viien päivän työviikkoon :D Se oli itteasiassa ihan mukavaa :) Kävin sitte vuorostani vallottamassa leipomon :D Oli hauskaa, siellä oli kaks tyyppiä, jotka osas kunnolla englantia. Ja oli kiva tehä välillä ”kunnon töitä” ja jotain missä ei ollu kirsikkaa. Leipiä on täällä paljon kivempi tehä ku kotona tai koulussa, sämpylöitä varsinki.
Sitte mie opetin niille suomea :D Tosin taisin vähän feilata, ku ne oppi rakkauden raukautena. Ja sitte yks niistä toisteli sitä koko ajan mulle. Ne jotka puhu englantia sano, että mie olen sen mielestä söpö ja se tykkää minusta. Se oli jopa kateellinen Kupalle (se toinen, joka osas englantia), koska me pystyttiin keskustelemaan. Tai sitte Kupa vain lisäili omiaan.
Ne muuten tekee ihan hullulla nopeudella kaikki maholliset leivät. Siinä missä mie teen yhen niin ne tekee kaks tai kolme. Mutta toisaalta niillä on muutaman vuoden kokemukset siitä :D
Täällä on ollu ihanan lämpimät kelit ja aurinko on paistanu. Tuossa yhtenä päivänä maattiin Katin kanssa tuossa hiekkarannalla joka tuossa vieressä on ja vain oltiin. Jossain vaiheessa sitte nukahettiin ja Mikko herätti meijät sillä, että se soitti ja kysy, että missä me ollaan. No ei ainakaan iho palanu.
Torstaina sitte Katin kanssa nukuttiin mukavat yöunet. Laitettiin neljän maissa päikkäreille ja herättiin sitte vasta kellon soittoon perjantaiaamuna. Kahentoista tunnin yöunilla sitte töihin :D Mikko oli puol kaheksan maissa todennu itellensä, ettei ne taija herätä ja lähteny kauppaan. Kyllä me sitte 10 maissa herättiin pikkuseksi hetkeksi vaihtamaan yövaatteet päälle.
Perjantaina tehtiin sitte jotain tosi villiä :D Tosin villiksi sen tekee se, että meijän ohjeet oli eestiksi ja kaikki oli ensikertalaisia. Kuulostaa tosi hyvältä eikö vain? Se päivä meni sitte siinä. Paitsi että me seurattiin Suomi-Venäjä-peli Iltalehen sivuilta. Tosin se toimi paremmin kuin Facebookin kautta seuraaminen, mutta silti siinä jäi paljosta paitsi.
Lauantaina Kati suoristi minun hiukset ja me lähettiin Ikeaan syömään lihapullia! Taas. Sitte käytiin Castoramassa ostamassa jeesusteippiä. Oli mukavan lämmin päivä ja illalla me sitte mentiin konserttiin, jossa esiintyi suomalainen kuoro yhe puolalaisen kuoron kanssa. Oli hieno esitys sinällänsä, vaikka pelasinki Tetristä puolalaisen kuoron esityksen aikana ja samala Kati etti homobaaria :D Tosin homobaarin voi selittää sillä, että meijän takana istu suomalaisia (yllättäen, koko kirkko oli täynnä suomalaisia), jotka halus nähä Euroviisut ja ne oli ihan varmoja siitä, että homobaareissa ne näkis, joten me tehtiin palvelus niille :) Nähtiin muuten myös Martinki laulamassa, vaikka ei sen ääni sieltä mitenkään erottunu.
Sitte mentiin syömään Beatan kanssa Pizza Hut:iin ja syötiin ittemme ihan täyteen. Muistin taas vaihteeksi miks mie en juo pepsiä tai coca- colaa, koska ne tarttuu hampaisiin ja koska ne on pahanmakusia. Martinki tuli sinne jonku ajan päästä. Ja se kerto, että ne oli menny (siis se puolalainen ja suomalainen kuoro), johonki baariin, jossa niille oli tarjottu shampanjaa ja tosi pikkusia keksejä. Keskusteltiin sitte vähä kaikesta ja lähettiin lopulta kotia. Kati kävi matkalla tosin tarkistamassa yhen paikan, mihin me ollaan tänään kattomassa Suomi-Ruotti-peli, joka me voitetaan!
Kämpillä sitte seurasin Tonin avustuksella Euroviisujen ääntenlaskentaa. Kiitoksia siitä vielä tosi paljon :) (pienempikuinkolme) Azerbaizanin voitto tuli yllätyksenä, vaikka en mie ole ees Euroviisuja aktiivisesti seurannu moneen vuoteen.
Tänään sitte modattiin Ikean kassista tosi hieno versio, josta tulee kuva myöhemmin :D Ja saa esittää arvauksia, mitä sinne oikein on menossa :D Sitte käytiin syömässä, mutta on jo nyt nälkä. HYI, siellä oli joku vanha ukko, joka tuijotti minua ja Katia ja mumisi itekseen koko ajan. Pelottavaa.
P.S. Me ollaan Mäkkaivereita
P.P.S. Mainittinko mie jo, että me ollaan kattomassa Suomi-Ruotti-peliä
P.P.P.S. On outoa kuulla puhuttavan englantia puolalaisessa kahvilassa.
P.P.P.P.S. Enää viikko :( :D :) :O :S :/ :P xD >:3c ♥
P.P.P.P.P.S. Meijän patterit pöllittiin. On vähän kylmä nukkua. Älkää ihmetelkö, jos tulen kotiin nuhaisena. :D
P.P.P.P.P.P.S. Puolassakin on kisastudio. Suomi voittoon!!!
maanantai 9. toukokuuta 2011
29. päivä: Aika rientää
Tiiättekö sen tunteen, ku heräätte iloseen musiikkiin, joka raikuu kivasti korvissa? Mie tiiän :D Tähän päivään oli mukava herätä, vaikka ei huvittanukkaan oikeastaan mennä töihin, mutta jostain syystä se fiilis katoaa aina matkan varrelle ja sitte on töissä ihan kivaa :)
Vaihtelun vuoksi alotin tänään päiväni leikkaamalla appelsiininkuoria muhennokseksi. Limaista ja pitkäveteistä hommaa, jota tein kaksi tuntia putkeen. Sitte minut laitettiin koristelemaan minileivoksia Babci Macaronin kanssa. (Mie en tiiä sen oikeaa nimeä, mikä on sinällänsä harmi. Vois joskus kysyä). Tauko meillä oli tänään vasta vartin vaille 10, koska kaikilla oli liian kiire ennen sitä.
Sitte tauon jälkeen mie koristelin muffineita suklaaruoheella ja siirryin sitte latomaan pähkinäpikkuleipiä suklaseen. Meno täällä on paljon hurjempaa kuin koulun leipomossa :D Mie ja Mikko ei uhata toisiamme saksilla niin ku ne tekee täällä. Sinällänsä ihan viihyttävää katottavaa, ku ne kiusaa toisiansa, vaikka ei siitä ymmärrä yhtään mitään :D
Ruuaksi tänään oli sienikeittoa ja friteerattua kanaa, joka oli hyvää ja sen kanssa oli kurkkua ♥ Ah, jotain vihreää vihannesta. Sitä on alkanu näköjään salaa kaipaamaan, ku ei täällä oikeasti syötetä ihmisille salaattia ruuan aikana, ihan kummaa touhua.
Sitte sen jälkeen mie menin Empikiin ja Kati ja Mikko jonnekki. Ostin pari postikorttia, jotka postitan huomisen tai ylihuomisen aikana. (Pitäs kirjottaa ne vielä) ja sitte jääteepullon taas vaihteeksi. Kävi kuitenki sillai hassuti, että se pullo oli erittäin tiukka avata. Mie sitä yritin koko matkan ratikkapysäkille asti, mutta en sitte onnistunu. Sitte siellä pysäkillä yks vanha papparainen hoksas minun turhaantumisen ja vilkutti minut tulemaan lähemmäs ja mie annoin sen pullon sille. Se sitte aukas sen mulle ja hoksas itekki, että se oli tiukka, mutta saipa kuitenki auki. :) Se piristi aikalailla päivää :)
Sen jälkeen ei ole tapahtunu mitään ihmeellistä. Katottiin Austin Powers - Kumma jätkä ja siinä se. Öitä!
P.S. Käyttäydyin tänään kuin oikea krakovalainen luin kirjaa linkassa ja ratikassa ja kävellessäni Mikon ja Katin perässä ratikkapysäkiltä koululle syömään. Se ei jostain syystä koskaan onnistu kotona. Joko mie kävelen mettään tai vastaantulijoitten päälle.
Vaihtelun vuoksi alotin tänään päiväni leikkaamalla appelsiininkuoria muhennokseksi. Limaista ja pitkäveteistä hommaa, jota tein kaksi tuntia putkeen. Sitte minut laitettiin koristelemaan minileivoksia Babci Macaronin kanssa. (Mie en tiiä sen oikeaa nimeä, mikä on sinällänsä harmi. Vois joskus kysyä). Tauko meillä oli tänään vasta vartin vaille 10, koska kaikilla oli liian kiire ennen sitä.
Sitte tauon jälkeen mie koristelin muffineita suklaaruoheella ja siirryin sitte latomaan pähkinäpikkuleipiä suklaseen. Meno täällä on paljon hurjempaa kuin koulun leipomossa :D Mie ja Mikko ei uhata toisiamme saksilla niin ku ne tekee täällä. Sinällänsä ihan viihyttävää katottavaa, ku ne kiusaa toisiansa, vaikka ei siitä ymmärrä yhtään mitään :D
Ruuaksi tänään oli sienikeittoa ja friteerattua kanaa, joka oli hyvää ja sen kanssa oli kurkkua ♥ Ah, jotain vihreää vihannesta. Sitä on alkanu näköjään salaa kaipaamaan, ku ei täällä oikeasti syötetä ihmisille salaattia ruuan aikana, ihan kummaa touhua.
Sitte sen jälkeen mie menin Empikiin ja Kati ja Mikko jonnekki. Ostin pari postikorttia, jotka postitan huomisen tai ylihuomisen aikana. (Pitäs kirjottaa ne vielä) ja sitte jääteepullon taas vaihteeksi. Kävi kuitenki sillai hassuti, että se pullo oli erittäin tiukka avata. Mie sitä yritin koko matkan ratikkapysäkille asti, mutta en sitte onnistunu. Sitte siellä pysäkillä yks vanha papparainen hoksas minun turhaantumisen ja vilkutti minut tulemaan lähemmäs ja mie annoin sen pullon sille. Se sitte aukas sen mulle ja hoksas itekki, että se oli tiukka, mutta saipa kuitenki auki. :) Se piristi aikalailla päivää :)
Sen jälkeen ei ole tapahtunu mitään ihmeellistä. Katottiin Austin Powers - Kumma jätkä ja siinä se. Öitä!
P.S. Käyttäydyin tänään kuin oikea krakovalainen luin kirjaa linkassa ja ratikassa ja kävellessäni Mikon ja Katin perässä ratikkapysäkiltä koululle syömään. Se ei jostain syystä koskaan onnistu kotona. Joko mie kävelen mettään tai vastaantulijoitten päälle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)