Kuten edellisessä viestissä tuli jo ilmi. Olen melkein perillä en aivan, mutta melkein. Tuli tälläinen pieni välipysäkki nimeltä koulu ennen kuin pääsen kotia asti :D
Kaikki meni muuten hyvin tulomatkalla paitsi 140 euron laukku oli pikkunen takapakki, mutta onneks Mikko makso sen. Tosin nyt minun pittää maksaa sille takasin se. Ei myöhästytty lennoilta, mutta sitte Wienissä alko olemaan enemmän suomalaisia ympärillä ja piti alkaa varomaan sanojansa. Ja sitte tuli huomattua, että kuinka helposti suomalaisen tunnistaa. Se ei ees vaai kovin tarkkaa kattomista. Sen vain hoksaa. Mie en osaa yhtään selittää sitä.
Mutta lennot meni itessään mukavasti. Helsinkiin laskeutuessa ei vielä oikeastaan tuntunu miltään, eikä vielä siinäkään vaiheessa, ku lähettiin ajamaan kohti Roita. Vasta Oulussa tehdyn pysähyksen jälkeen alko tulla sellanen olo, että hei me ollaan kohta kotona :)
Ei se tunne ole vieläkään kunnolla iskeny päälle. Hiipiny vain hitaasti kaikkien pikku asioitten mukana. Kuinka paljon joku valokatkasijaki vaikuttaa ja se että kävelee aurinkoisessa säässä kävelytietä pitkin ja ihmisiä tulee pari kolme kappaletta vastaan. Kotosa fiilis.
Mutta eniten mie kuitenkin ootan perjantaita. Kaks kuukautta ollu pois kotoa eiköhän se ole aika sinnekki palata :)
P.S. Ei tullu yhtään turisti olo capreissa ja topissa, ku kävelin koululle ja kaikilla muilla oli pitkät housut ja takit päällä. Täällä on ihana ilma :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti