Kuten edellisessä viestissä tuli jo ilmi. Olen melkein perillä en aivan, mutta melkein. Tuli tälläinen pieni välipysäkki nimeltä koulu ennen kuin pääsen kotia asti :D
Kaikki meni muuten hyvin tulomatkalla paitsi 140 euron laukku oli pikkunen takapakki, mutta onneks Mikko makso sen. Tosin nyt minun pittää maksaa sille takasin se. Ei myöhästytty lennoilta, mutta sitte Wienissä alko olemaan enemmän suomalaisia ympärillä ja piti alkaa varomaan sanojansa. Ja sitte tuli huomattua, että kuinka helposti suomalaisen tunnistaa. Se ei ees vaai kovin tarkkaa kattomista. Sen vain hoksaa. Mie en osaa yhtään selittää sitä.
Mutta lennot meni itessään mukavasti. Helsinkiin laskeutuessa ei vielä oikeastaan tuntunu miltään, eikä vielä siinäkään vaiheessa, ku lähettiin ajamaan kohti Roita. Vasta Oulussa tehdyn pysähyksen jälkeen alko tulla sellanen olo, että hei me ollaan kohta kotona :)
Ei se tunne ole vieläkään kunnolla iskeny päälle. Hiipiny vain hitaasti kaikkien pikku asioitten mukana. Kuinka paljon joku valokatkasijaki vaikuttaa ja se että kävelee aurinkoisessa säässä kävelytietä pitkin ja ihmisiä tulee pari kolme kappaletta vastaan. Kotosa fiilis.
Mutta eniten mie kuitenkin ootan perjantaita. Kaks kuukautta ollu pois kotoa eiköhän se ole aika sinnekki palata :)
P.S. Ei tullu yhtään turisti olo capreissa ja topissa, ku kävelin koululle ja kaikilla muilla oli pitkät housut ja takit päällä. Täällä on ihana ilma :)
maanantai 23. toukokuuta 2011
KOTONA! tai ainaki melkein
Ajattelin vain ilmottaa :D Päivitys loppureissuta tulossa jossain vaiheessa.
keskiviikko 18. toukokuuta 2011
38 päivä: Jäljellä enää kolme päivää
Puolalaisella näppäimistöllä on hankala kirjottaa. Oikeasti tosi hankala kaikki kirjaimet ja merkit on ihan väärissä paikoissa. Mutta niin eilisen hieman rankemman avautumisen jälkeen voin todeta, että asiat on selvitetty joten kuten. Ja ajattelin postata vain niistä hyvistä asioista tänään, eli meijän työpaikasta.
Ne oli niin ihania tänään ku me oltiin lähössä. Ne oli sillai, että jääkää tänne ja me tullaan kaipaamaan teitä. Sitte me otettiin ryhmäkuvia ja ne oli ihan hulvattomia. Ne tulee sitte kotipostauksessa kolmen päivän päästä :D
Sitte me saatiin muutmaa puolalainen resepti mukaan (vink vink), tosin niitten kanssa täytyy käyttää sanakirjaa ja nettiä, että saahaan selville mikä jauho on numero 550 :D
Eipä tässä muuta. Subway on kiva paikka :D Ellei joku vielä tienny
Ne oli niin ihania tänään ku me oltiin lähössä. Ne oli sillai, että jääkää tänne ja me tullaan kaipaamaan teitä. Sitte me otettiin ryhmäkuvia ja ne oli ihan hulvattomia. Ne tulee sitte kotipostauksessa kolmen päivän päästä :D
Sitte me saatiin muutmaa puolalainen resepti mukaan (vink vink), tosin niitten kanssa täytyy käyttää sanakirjaa ja nettiä, että saahaan selville mikä jauho on numero 550 :D
Eipä tässä muuta. Subway on kiva paikka :D Ellei joku vielä tienny
tiistai 17. toukokuuta 2011
36-37. päivät: Puolalainen kirjastokortti
Kaiken tarvittavan olen jo kertonu Facebookissa ja omalla koneella olis tarkempi juttu, mutta ei voi mitään tännekki pittä:ä: kertoa mitä edellisen postauksen jälkeen on tapahtunu.
Eli siis lyhyestä virsi kaunis. Jäätiin lukkojen taa ja puolalaiset vähän ylireagoi. Ne luuli, että meijän kämppään oli murtauduttu tai vuokraisäntä oli sen verran luihu jätkä, että se olis laittanu sen tahallansa lukkoon, mutta asiahan ei ollu näin. Meijän ylin lukko, jota me ei käytetä ja johon meillä ei ole avainta oli vain menny lukkoon siinä kaikki.
Tämän asian tajuaminen vaati puolalaisilta kaks poliisiasemalla käyntiä, yötä hotellissa ja selonteon antoa, jonka jälkeen meille valitetaan kun me päästään kämpille, että siellä on sotkusta, eikä vaatteita saa kuivattaa sisällä. No missä muualla sitte? Ja seinät oli jo sotkusia, ku me tultiin. Hieno homma, olekko koskaan asunu opiskelijakämpässä? Koska voin sanoa, että minun huone on jossain vaiheessa näyttäny pahemmalta, ku meijän kämppä.
Mutta saatiinpa ainaki vapaapäivä, vaikka ei voitukkaan kunnolla juhlia Leijonien voittoa, no ehkä sitte ku ollaan Suomessa. Tänään mentiin töihin kuitenki, vaikka innostus alkaa olla jo lopussa. Tehtiin samat asiat mitä aina ennenki ja niin edelleen.
Sitte mentiin syömään saatiin mautonta ruokaa, vaikka oli kyllä kiva taas vaihteeksi syyä kurkkuja ja sitte mentiin Krakowskaan, lisää rahaa puhelimeen ja sitte mentiin Katin kanssa käymään Starbucksissa.
Sen jälkeen etittiin paikallinen kirjasto, jossa on neljä kerrosta ja se on muutenki ihan valtava. Harhailtiin siellä jonku aikaa, ennen ku löyettiin englantia puhuva mies, joka ystävällisesti autto meitä löytämään tietokonehuoneen, mutta sitte paljastu että me tarvitaan puolalainen kirjastokortti, joka sitte piti hakea alakerrasta pelottavalla hissillä, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.
P.S. Enää neljä päivää!
P.P.S. Huomenna vika työpäivä
P.P.P.S. Okei, nyt meni hermot. Huomenna pitäs mennä käymään rehtorin luona selvittämässä miks me ollaan tehty niin paljon tuhoa tuolle kämpälle ja miks se on sellasessa kunnossa?? Onko ne ihan idiootteja? Ei me tahallaan mitään tuhota ja se sotkuki oli pelkkää tavaroitten siellä täällä olemista. Me jouttiin pesemään ne lattiat kolme kertaa ennen ku siellä pysty kävelemään ilman kenkiä ja ollaan lakastu sen jälkeen lattiat joka toinen päivä. EN ALA!!!!
P.P.P.P.S. Suomalaisella sisulla eteenpäin.
Eli siis lyhyestä virsi kaunis. Jäätiin lukkojen taa ja puolalaiset vähän ylireagoi. Ne luuli, että meijän kämppään oli murtauduttu tai vuokraisäntä oli sen verran luihu jätkä, että se olis laittanu sen tahallansa lukkoon, mutta asiahan ei ollu näin. Meijän ylin lukko, jota me ei käytetä ja johon meillä ei ole avainta oli vain menny lukkoon siinä kaikki.
Tämän asian tajuaminen vaati puolalaisilta kaks poliisiasemalla käyntiä, yötä hotellissa ja selonteon antoa, jonka jälkeen meille valitetaan kun me päästään kämpille, että siellä on sotkusta, eikä vaatteita saa kuivattaa sisällä. No missä muualla sitte? Ja seinät oli jo sotkusia, ku me tultiin. Hieno homma, olekko koskaan asunu opiskelijakämpässä? Koska voin sanoa, että minun huone on jossain vaiheessa näyttäny pahemmalta, ku meijän kämppä.
Mutta saatiinpa ainaki vapaapäivä, vaikka ei voitukkaan kunnolla juhlia Leijonien voittoa, no ehkä sitte ku ollaan Suomessa. Tänään mentiin töihin kuitenki, vaikka innostus alkaa olla jo lopussa. Tehtiin samat asiat mitä aina ennenki ja niin edelleen.
Sitte mentiin syömään saatiin mautonta ruokaa, vaikka oli kyllä kiva taas vaihteeksi syyä kurkkuja ja sitte mentiin Krakowskaan, lisää rahaa puhelimeen ja sitte mentiin Katin kanssa käymään Starbucksissa.
Sen jälkeen etittiin paikallinen kirjasto, jossa on neljä kerrosta ja se on muutenki ihan valtava. Harhailtiin siellä jonku aikaa, ennen ku löyettiin englantia puhuva mies, joka ystävällisesti autto meitä löytämään tietokonehuoneen, mutta sitte paljastu että me tarvitaan puolalainen kirjastokortti, joka sitte piti hakea alakerrasta pelottavalla hissillä, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.
P.S. Enää neljä päivää!
P.P.S. Huomenna vika työpäivä
P.P.P.S. Okei, nyt meni hermot. Huomenna pitäs mennä käymään rehtorin luona selvittämässä miks me ollaan tehty niin paljon tuhoa tuolle kämpälle ja miks se on sellasessa kunnossa?? Onko ne ihan idiootteja? Ei me tahallaan mitään tuhota ja se sotkuki oli pelkkää tavaroitten siellä täällä olemista. Me jouttiin pesemään ne lattiat kolme kertaa ennen ku siellä pysty kävelemään ilman kenkiä ja ollaan lakastu sen jälkeen lattiat joka toinen päivä. EN ALA!!!!
P.P.P.P.S. Suomalaisella sisulla eteenpäin.
sunnuntai 15. toukokuuta 2011
30- 35. päivät: Vain viikko :( :D :) :O :S :/ :P xD >:3c ♥
Muutaman päivän hiljaisuus. Pahoittelut siitä, mutta meijän netti teki ikävän tempun meille. Eli siis me ollaan kulutettu meijän ”supernopea”-netti loppuun ja nyt kidutaan sellasella nopeudella kuin 32kb/s ja se on se maksimi. Eka mietittiin, että Krakovan yhteyksissä on jotan ongelmaa, mutta sitte muistettiin, että hei. Meille oli tullu kaks viestiä mokkulaan ja sitte käännettiin ne ja saatiin oikea syy selville :(
Siinä syy viikon hiljaisuuteen, ei siis kuoltu viien päivän työviikkoon :D Se oli itteasiassa ihan mukavaa :) Kävin sitte vuorostani vallottamassa leipomon :D Oli hauskaa, siellä oli kaks tyyppiä, jotka osas kunnolla englantia. Ja oli kiva tehä välillä ”kunnon töitä” ja jotain missä ei ollu kirsikkaa. Leipiä on täällä paljon kivempi tehä ku kotona tai koulussa, sämpylöitä varsinki.
Sitte mie opetin niille suomea :D Tosin taisin vähän feilata, ku ne oppi rakkauden raukautena. Ja sitte yks niistä toisteli sitä koko ajan mulle. Ne jotka puhu englantia sano, että mie olen sen mielestä söpö ja se tykkää minusta. Se oli jopa kateellinen Kupalle (se toinen, joka osas englantia), koska me pystyttiin keskustelemaan. Tai sitte Kupa vain lisäili omiaan.
Ne muuten tekee ihan hullulla nopeudella kaikki maholliset leivät. Siinä missä mie teen yhen niin ne tekee kaks tai kolme. Mutta toisaalta niillä on muutaman vuoden kokemukset siitä :D
Täällä on ollu ihanan lämpimät kelit ja aurinko on paistanu. Tuossa yhtenä päivänä maattiin Katin kanssa tuossa hiekkarannalla joka tuossa vieressä on ja vain oltiin. Jossain vaiheessa sitte nukahettiin ja Mikko herätti meijät sillä, että se soitti ja kysy, että missä me ollaan. No ei ainakaan iho palanu.
Torstaina sitte Katin kanssa nukuttiin mukavat yöunet. Laitettiin neljän maissa päikkäreille ja herättiin sitte vasta kellon soittoon perjantaiaamuna. Kahentoista tunnin yöunilla sitte töihin :D Mikko oli puol kaheksan maissa todennu itellensä, ettei ne taija herätä ja lähteny kauppaan. Kyllä me sitte 10 maissa herättiin pikkuseksi hetkeksi vaihtamaan yövaatteet päälle.
Perjantaina tehtiin sitte jotain tosi villiä :D Tosin villiksi sen tekee se, että meijän ohjeet oli eestiksi ja kaikki oli ensikertalaisia. Kuulostaa tosi hyvältä eikö vain? Se päivä meni sitte siinä. Paitsi että me seurattiin Suomi-Venäjä-peli Iltalehen sivuilta. Tosin se toimi paremmin kuin Facebookin kautta seuraaminen, mutta silti siinä jäi paljosta paitsi.
Lauantaina Kati suoristi minun hiukset ja me lähettiin Ikeaan syömään lihapullia! Taas. Sitte käytiin Castoramassa ostamassa jeesusteippiä. Oli mukavan lämmin päivä ja illalla me sitte mentiin konserttiin, jossa esiintyi suomalainen kuoro yhe puolalaisen kuoron kanssa. Oli hieno esitys sinällänsä, vaikka pelasinki Tetristä puolalaisen kuoron esityksen aikana ja samala Kati etti homobaaria :D Tosin homobaarin voi selittää sillä, että meijän takana istu suomalaisia (yllättäen, koko kirkko oli täynnä suomalaisia), jotka halus nähä Euroviisut ja ne oli ihan varmoja siitä, että homobaareissa ne näkis, joten me tehtiin palvelus niille :) Nähtiin muuten myös Martinki laulamassa, vaikka ei sen ääni sieltä mitenkään erottunu.
Sitte mentiin syömään Beatan kanssa Pizza Hut:iin ja syötiin ittemme ihan täyteen. Muistin taas vaihteeksi miks mie en juo pepsiä tai coca- colaa, koska ne tarttuu hampaisiin ja koska ne on pahanmakusia. Martinki tuli sinne jonku ajan päästä. Ja se kerto, että ne oli menny (siis se puolalainen ja suomalainen kuoro), johonki baariin, jossa niille oli tarjottu shampanjaa ja tosi pikkusia keksejä. Keskusteltiin sitte vähä kaikesta ja lähettiin lopulta kotia. Kati kävi matkalla tosin tarkistamassa yhen paikan, mihin me ollaan tänään kattomassa Suomi-Ruotti-peli, joka me voitetaan!
Kämpillä sitte seurasin Tonin avustuksella Euroviisujen ääntenlaskentaa. Kiitoksia siitä vielä tosi paljon :) (pienempikuinkolme) Azerbaizanin voitto tuli yllätyksenä, vaikka en mie ole ees Euroviisuja aktiivisesti seurannu moneen vuoteen.
Tänään sitte modattiin Ikean kassista tosi hieno versio, josta tulee kuva myöhemmin :D Ja saa esittää arvauksia, mitä sinne oikein on menossa :D Sitte käytiin syömässä, mutta on jo nyt nälkä. HYI, siellä oli joku vanha ukko, joka tuijotti minua ja Katia ja mumisi itekseen koko ajan. Pelottavaa.
P.S. Me ollaan Mäkkaivereita
P.P.S. Mainittinko mie jo, että me ollaan kattomassa Suomi-Ruotti-peliä
P.P.P.S. On outoa kuulla puhuttavan englantia puolalaisessa kahvilassa.
P.P.P.P.S. Enää viikko :( :D :) :O :S :/ :P xD >:3c ♥
P.P.P.P.P.S. Meijän patterit pöllittiin. On vähän kylmä nukkua. Älkää ihmetelkö, jos tulen kotiin nuhaisena. :D
P.P.P.P.P.P.S. Puolassakin on kisastudio. Suomi voittoon!!!
Siinä syy viikon hiljaisuuteen, ei siis kuoltu viien päivän työviikkoon :D Se oli itteasiassa ihan mukavaa :) Kävin sitte vuorostani vallottamassa leipomon :D Oli hauskaa, siellä oli kaks tyyppiä, jotka osas kunnolla englantia. Ja oli kiva tehä välillä ”kunnon töitä” ja jotain missä ei ollu kirsikkaa. Leipiä on täällä paljon kivempi tehä ku kotona tai koulussa, sämpylöitä varsinki.
Sitte mie opetin niille suomea :D Tosin taisin vähän feilata, ku ne oppi rakkauden raukautena. Ja sitte yks niistä toisteli sitä koko ajan mulle. Ne jotka puhu englantia sano, että mie olen sen mielestä söpö ja se tykkää minusta. Se oli jopa kateellinen Kupalle (se toinen, joka osas englantia), koska me pystyttiin keskustelemaan. Tai sitte Kupa vain lisäili omiaan.
Ne muuten tekee ihan hullulla nopeudella kaikki maholliset leivät. Siinä missä mie teen yhen niin ne tekee kaks tai kolme. Mutta toisaalta niillä on muutaman vuoden kokemukset siitä :D
Täällä on ollu ihanan lämpimät kelit ja aurinko on paistanu. Tuossa yhtenä päivänä maattiin Katin kanssa tuossa hiekkarannalla joka tuossa vieressä on ja vain oltiin. Jossain vaiheessa sitte nukahettiin ja Mikko herätti meijät sillä, että se soitti ja kysy, että missä me ollaan. No ei ainakaan iho palanu.
Torstaina sitte Katin kanssa nukuttiin mukavat yöunet. Laitettiin neljän maissa päikkäreille ja herättiin sitte vasta kellon soittoon perjantaiaamuna. Kahentoista tunnin yöunilla sitte töihin :D Mikko oli puol kaheksan maissa todennu itellensä, ettei ne taija herätä ja lähteny kauppaan. Kyllä me sitte 10 maissa herättiin pikkuseksi hetkeksi vaihtamaan yövaatteet päälle.
Perjantaina tehtiin sitte jotain tosi villiä :D Tosin villiksi sen tekee se, että meijän ohjeet oli eestiksi ja kaikki oli ensikertalaisia. Kuulostaa tosi hyvältä eikö vain? Se päivä meni sitte siinä. Paitsi että me seurattiin Suomi-Venäjä-peli Iltalehen sivuilta. Tosin se toimi paremmin kuin Facebookin kautta seuraaminen, mutta silti siinä jäi paljosta paitsi.
Lauantaina Kati suoristi minun hiukset ja me lähettiin Ikeaan syömään lihapullia! Taas. Sitte käytiin Castoramassa ostamassa jeesusteippiä. Oli mukavan lämmin päivä ja illalla me sitte mentiin konserttiin, jossa esiintyi suomalainen kuoro yhe puolalaisen kuoron kanssa. Oli hieno esitys sinällänsä, vaikka pelasinki Tetristä puolalaisen kuoron esityksen aikana ja samala Kati etti homobaaria :D Tosin homobaarin voi selittää sillä, että meijän takana istu suomalaisia (yllättäen, koko kirkko oli täynnä suomalaisia), jotka halus nähä Euroviisut ja ne oli ihan varmoja siitä, että homobaareissa ne näkis, joten me tehtiin palvelus niille :) Nähtiin muuten myös Martinki laulamassa, vaikka ei sen ääni sieltä mitenkään erottunu.
Sitte mentiin syömään Beatan kanssa Pizza Hut:iin ja syötiin ittemme ihan täyteen. Muistin taas vaihteeksi miks mie en juo pepsiä tai coca- colaa, koska ne tarttuu hampaisiin ja koska ne on pahanmakusia. Martinki tuli sinne jonku ajan päästä. Ja se kerto, että ne oli menny (siis se puolalainen ja suomalainen kuoro), johonki baariin, jossa niille oli tarjottu shampanjaa ja tosi pikkusia keksejä. Keskusteltiin sitte vähä kaikesta ja lähettiin lopulta kotia. Kati kävi matkalla tosin tarkistamassa yhen paikan, mihin me ollaan tänään kattomassa Suomi-Ruotti-peli, joka me voitetaan!
Kämpillä sitte seurasin Tonin avustuksella Euroviisujen ääntenlaskentaa. Kiitoksia siitä vielä tosi paljon :) (pienempikuinkolme) Azerbaizanin voitto tuli yllätyksenä, vaikka en mie ole ees Euroviisuja aktiivisesti seurannu moneen vuoteen.
Tänään sitte modattiin Ikean kassista tosi hieno versio, josta tulee kuva myöhemmin :D Ja saa esittää arvauksia, mitä sinne oikein on menossa :D Sitte käytiin syömässä, mutta on jo nyt nälkä. HYI, siellä oli joku vanha ukko, joka tuijotti minua ja Katia ja mumisi itekseen koko ajan. Pelottavaa.
P.S. Me ollaan Mäkkaivereita
P.P.S. Mainittinko mie jo, että me ollaan kattomassa Suomi-Ruotti-peliä
P.P.P.S. On outoa kuulla puhuttavan englantia puolalaisessa kahvilassa.
P.P.P.P.S. Enää viikko :( :D :) :O :S :/ :P xD >:3c ♥
P.P.P.P.P.S. Meijän patterit pöllittiin. On vähän kylmä nukkua. Älkää ihmetelkö, jos tulen kotiin nuhaisena. :D
P.P.P.P.P.P.S. Puolassakin on kisastudio. Suomi voittoon!!!
maanantai 9. toukokuuta 2011
29. päivä: Aika rientää
Tiiättekö sen tunteen, ku heräätte iloseen musiikkiin, joka raikuu kivasti korvissa? Mie tiiän :D Tähän päivään oli mukava herätä, vaikka ei huvittanukkaan oikeastaan mennä töihin, mutta jostain syystä se fiilis katoaa aina matkan varrelle ja sitte on töissä ihan kivaa :)
Vaihtelun vuoksi alotin tänään päiväni leikkaamalla appelsiininkuoria muhennokseksi. Limaista ja pitkäveteistä hommaa, jota tein kaksi tuntia putkeen. Sitte minut laitettiin koristelemaan minileivoksia Babci Macaronin kanssa. (Mie en tiiä sen oikeaa nimeä, mikä on sinällänsä harmi. Vois joskus kysyä). Tauko meillä oli tänään vasta vartin vaille 10, koska kaikilla oli liian kiire ennen sitä.
Sitte tauon jälkeen mie koristelin muffineita suklaaruoheella ja siirryin sitte latomaan pähkinäpikkuleipiä suklaseen. Meno täällä on paljon hurjempaa kuin koulun leipomossa :D Mie ja Mikko ei uhata toisiamme saksilla niin ku ne tekee täällä. Sinällänsä ihan viihyttävää katottavaa, ku ne kiusaa toisiansa, vaikka ei siitä ymmärrä yhtään mitään :D
Ruuaksi tänään oli sienikeittoa ja friteerattua kanaa, joka oli hyvää ja sen kanssa oli kurkkua ♥ Ah, jotain vihreää vihannesta. Sitä on alkanu näköjään salaa kaipaamaan, ku ei täällä oikeasti syötetä ihmisille salaattia ruuan aikana, ihan kummaa touhua.
Sitte sen jälkeen mie menin Empikiin ja Kati ja Mikko jonnekki. Ostin pari postikorttia, jotka postitan huomisen tai ylihuomisen aikana. (Pitäs kirjottaa ne vielä) ja sitte jääteepullon taas vaihteeksi. Kävi kuitenki sillai hassuti, että se pullo oli erittäin tiukka avata. Mie sitä yritin koko matkan ratikkapysäkille asti, mutta en sitte onnistunu. Sitte siellä pysäkillä yks vanha papparainen hoksas minun turhaantumisen ja vilkutti minut tulemaan lähemmäs ja mie annoin sen pullon sille. Se sitte aukas sen mulle ja hoksas itekki, että se oli tiukka, mutta saipa kuitenki auki. :) Se piristi aikalailla päivää :)
Sen jälkeen ei ole tapahtunu mitään ihmeellistä. Katottiin Austin Powers - Kumma jätkä ja siinä se. Öitä!
P.S. Käyttäydyin tänään kuin oikea krakovalainen luin kirjaa linkassa ja ratikassa ja kävellessäni Mikon ja Katin perässä ratikkapysäkiltä koululle syömään. Se ei jostain syystä koskaan onnistu kotona. Joko mie kävelen mettään tai vastaantulijoitten päälle.
Vaihtelun vuoksi alotin tänään päiväni leikkaamalla appelsiininkuoria muhennokseksi. Limaista ja pitkäveteistä hommaa, jota tein kaksi tuntia putkeen. Sitte minut laitettiin koristelemaan minileivoksia Babci Macaronin kanssa. (Mie en tiiä sen oikeaa nimeä, mikä on sinällänsä harmi. Vois joskus kysyä). Tauko meillä oli tänään vasta vartin vaille 10, koska kaikilla oli liian kiire ennen sitä.
Sitte tauon jälkeen mie koristelin muffineita suklaaruoheella ja siirryin sitte latomaan pähkinäpikkuleipiä suklaseen. Meno täällä on paljon hurjempaa kuin koulun leipomossa :D Mie ja Mikko ei uhata toisiamme saksilla niin ku ne tekee täällä. Sinällänsä ihan viihyttävää katottavaa, ku ne kiusaa toisiansa, vaikka ei siitä ymmärrä yhtään mitään :D
Ruuaksi tänään oli sienikeittoa ja friteerattua kanaa, joka oli hyvää ja sen kanssa oli kurkkua ♥ Ah, jotain vihreää vihannesta. Sitä on alkanu näköjään salaa kaipaamaan, ku ei täällä oikeasti syötetä ihmisille salaattia ruuan aikana, ihan kummaa touhua.
Sitte sen jälkeen mie menin Empikiin ja Kati ja Mikko jonnekki. Ostin pari postikorttia, jotka postitan huomisen tai ylihuomisen aikana. (Pitäs kirjottaa ne vielä) ja sitte jääteepullon taas vaihteeksi. Kävi kuitenki sillai hassuti, että se pullo oli erittäin tiukka avata. Mie sitä yritin koko matkan ratikkapysäkille asti, mutta en sitte onnistunu. Sitte siellä pysäkillä yks vanha papparainen hoksas minun turhaantumisen ja vilkutti minut tulemaan lähemmäs ja mie annoin sen pullon sille. Se sitte aukas sen mulle ja hoksas itekki, että se oli tiukka, mutta saipa kuitenki auki. :) Se piristi aikalailla päivää :)
Sen jälkeen ei ole tapahtunu mitään ihmeellistä. Katottiin Austin Powers - Kumma jätkä ja siinä se. Öitä!
P.S. Käyttäydyin tänään kuin oikea krakovalainen luin kirjaa linkassa ja ratikassa ja kävellessäni Mikon ja Katin perässä ratikkapysäkiltä koululle syömään. Se ei jostain syystä koskaan onnistu kotona. Joko mie kävelen mettään tai vastaantulijoitten päälle.
sunnuntai 8. toukokuuta 2011
26 -28. päivät: Hieman lyhyempi viikonloppu
Taas täällä vaihteeksi kirjottamassa, mutta koko viikonlopun saa kevyesti yhteen yhdessä postauksessa.
Perjantaina mentiin taas vaihteeksi töihin, käärittiin Mikon kanssa kirsikoita taikinaan ja sitte kasattiin taas laatikoita. Maria: 100, Mikko 50 :D Ja sitte pakattiin niihin laatikoihin sellasia tosi minejä leivoksia, jonka jälkeen siirryttiin takas kondispuolelle, jossa hämmästytin Mihaelia sillä, kuinka nopeasti mie opin pakkaamaan yhen toisen laatikon. (Tosi asiahan oli se, että mulle oli näytetty sen kasaaminen jo kolme kertaa :D)
Töitten jälkeen mentiin syömään ja saatiin ruuaksi pierogeita ja keittoa. Mikko keksi viimeinkin varman tavan tuoda lasit pöytään ilman kaatamatta niitä välille :D Ei siinä kestänytkään, ku pari viikkoa.
Sitte hengattiin suurin osa loppupäivästä sisällä ja katottiin Oopperan kummitus. Tosin siinä oli aluksi ihan hirveää säätämistä tekstien kanssa, koska ne ei vain osunu kohillensa. Sitte onneks löytettiin sellaset tekstitykset, että ne osu kohillensa, eikä tarvinu alkaa säätämään mitään ajastusten kanssa.
Lauantaina sitte nukuttiin 12 asti. Ite olin nukahtanu jo yheksältä edellisenä iltana, joten tuli sitte nukuttua sellaset rapeat 15 tuntia putkeen. Jossain vaiheessa sitte lähettiin Ikeaan ja päädyttiin sitte samalla tutkimaan paikallista neuvosoblokkia.
Lopulta kuitenki löydettiin se Ikea, yhen puolalaisen miehen neuvolla, joka väitti, että sinne oli 5 km, vaikka ei ollu ja yhen mukavan tytön avulla, joka neuvo meille oikean linkan, vaikka sinne olis ihan hyvin voinu kävelläkki. Puolalaiset jostain syystä kammoaa kävelyä ja niillä on ihan ihmeelliset välimatkakäsitykset.
Ah, saatiin kunnon ruokaa ♥ Lihapullia, jotka oli kypsiä ja ranskalaisia, omenapiirakkaa ja Maraboun suklaataa. Ei ihan Fazerin tasosta, mutta kelpas kuitenki. Kati ja Mikko kävi ostamassa jopa lisää :D No ehkä me mennään ens viikolla sinne uuestaan.
Kierrettiin sen jälkeen sitte Krakovan Ikea, joka oli pienempi kuin Katin sanoja lainatakseni "meijän Ikea", mutta mitä muutakaan siltä olis voinu oottaa. Oikeana tarkotuksena oli vain ostaa Ikean sininen kassi tuliaisia varten, eikä mitään muuta. Mutta kassatäti olis varmaan kattonu minua ihan kummastuneena, jos olisin menny ostamaan vain sen, joten ostin sitte pesusieniä kolme kappaletta, kivan värisiä olivat.
Tähän väliin täytyy mainita, että on sitä jotain tästä reissusta oppinu. Tervehin myyjää sitte puolaksi ja ymmärsin kaiken mitä se sano mulle. Tai no tajusin mitä se tarkotti, en mie tietenkään vieläkään puolaa varsinaisesti ymmärrä, mutta sanoja sieltä täältä.
Sitte me löyettiin Ikean ruokaosasto ja oltiin ihan taivaassa. Ruottalaista karkkia, keksiä, näkkäriä, joissa luki suomeksi ainesosaluettelot ja sieltä olis saanu kunnon kahviaki. Harmi vain, ettei meillä ole kahvinkeitintä, niin ei voitu sitte ostaa sitä.
Tultiin takas tänne ja päivä oli sitte sillä selvä.
Tänään herättiin oisko ollu 9 maissa. Maattiin sängyssä ties kuinka kauan, kunnes sitte päätettiin lähteä syömään. No matkan varrella löyettiin minimarkkinat ja saatiin tietää, että tänään oli jonku piispa Stanislawan päivä ja me osuttiin just parahiks näkemään sen kunniaksi järjestetty paraati, joka oli oikeasti ihan upea :)
Sen jälkeen mie tulin takas tänne, eikä mitään muuta ole tapahtunut :)
P.S. Haluaisko joku vielä postikortin?
P.P.S. Sain tässä kolme vuotta kestäneen lukuprojektin valmiiksi :D
P.P.P.S. Hauskaa äitienpäivää ♥
Perjantaina mentiin taas vaihteeksi töihin, käärittiin Mikon kanssa kirsikoita taikinaan ja sitte kasattiin taas laatikoita. Maria: 100, Mikko 50 :D Ja sitte pakattiin niihin laatikoihin sellasia tosi minejä leivoksia, jonka jälkeen siirryttiin takas kondispuolelle, jossa hämmästytin Mihaelia sillä, kuinka nopeasti mie opin pakkaamaan yhen toisen laatikon. (Tosi asiahan oli se, että mulle oli näytetty sen kasaaminen jo kolme kertaa :D)
Töitten jälkeen mentiin syömään ja saatiin ruuaksi pierogeita ja keittoa. Mikko keksi viimeinkin varman tavan tuoda lasit pöytään ilman kaatamatta niitä välille :D Ei siinä kestänytkään, ku pari viikkoa.
Sitte hengattiin suurin osa loppupäivästä sisällä ja katottiin Oopperan kummitus. Tosin siinä oli aluksi ihan hirveää säätämistä tekstien kanssa, koska ne ei vain osunu kohillensa. Sitte onneks löytettiin sellaset tekstitykset, että ne osu kohillensa, eikä tarvinu alkaa säätämään mitään ajastusten kanssa.
Lauantaina sitte nukuttiin 12 asti. Ite olin nukahtanu jo yheksältä edellisenä iltana, joten tuli sitte nukuttua sellaset rapeat 15 tuntia putkeen. Jossain vaiheessa sitte lähettiin Ikeaan ja päädyttiin sitte samalla tutkimaan paikallista neuvosoblokkia.
Lopulta kuitenki löydettiin se Ikea, yhen puolalaisen miehen neuvolla, joka väitti, että sinne oli 5 km, vaikka ei ollu ja yhen mukavan tytön avulla, joka neuvo meille oikean linkan, vaikka sinne olis ihan hyvin voinu kävelläkki. Puolalaiset jostain syystä kammoaa kävelyä ja niillä on ihan ihmeelliset välimatkakäsitykset.
Ah, saatiin kunnon ruokaa ♥ Lihapullia, jotka oli kypsiä ja ranskalaisia, omenapiirakkaa ja Maraboun suklaataa. Ei ihan Fazerin tasosta, mutta kelpas kuitenki. Kati ja Mikko kävi ostamassa jopa lisää :D No ehkä me mennään ens viikolla sinne uuestaan.
Kierrettiin sen jälkeen sitte Krakovan Ikea, joka oli pienempi kuin Katin sanoja lainatakseni "meijän Ikea", mutta mitä muutakaan siltä olis voinu oottaa. Oikeana tarkotuksena oli vain ostaa Ikean sininen kassi tuliaisia varten, eikä mitään muuta. Mutta kassatäti olis varmaan kattonu minua ihan kummastuneena, jos olisin menny ostamaan vain sen, joten ostin sitte pesusieniä kolme kappaletta, kivan värisiä olivat.
Tähän väliin täytyy mainita, että on sitä jotain tästä reissusta oppinu. Tervehin myyjää sitte puolaksi ja ymmärsin kaiken mitä se sano mulle. Tai no tajusin mitä se tarkotti, en mie tietenkään vieläkään puolaa varsinaisesti ymmärrä, mutta sanoja sieltä täältä.
Sitte me löyettiin Ikean ruokaosasto ja oltiin ihan taivaassa. Ruottalaista karkkia, keksiä, näkkäriä, joissa luki suomeksi ainesosaluettelot ja sieltä olis saanu kunnon kahviaki. Harmi vain, ettei meillä ole kahvinkeitintä, niin ei voitu sitte ostaa sitä.
Tultiin takas tänne ja päivä oli sitte sillä selvä.
Tänään herättiin oisko ollu 9 maissa. Maattiin sängyssä ties kuinka kauan, kunnes sitte päätettiin lähteä syömään. No matkan varrella löyettiin minimarkkinat ja saatiin tietää, että tänään oli jonku piispa Stanislawan päivä ja me osuttiin just parahiks näkemään sen kunniaksi järjestetty paraati, joka oli oikeasti ihan upea :)
Sen jälkeen mie tulin takas tänne, eikä mitään muuta ole tapahtunut :)
P.S. Haluaisko joku vielä postikortin?
P.P.S. Sain tässä kolme vuotta kestäneen lukuprojektin valmiiksi :D
P.P.P.S. Hauskaa äitienpäivää ♥
torstai 5. toukokuuta 2011
25. päivä: Maalasin muffineita
Päässä lyö tyhjää. Taas vaihteeksi oltu sellanen kiva päivä hereillä, herättynä puol viieltä.Hypätty ratikkaan vartin vaille kuus ja oltu töissä ajoissa. Siellä sitte väkerrettiin eka puol päivää kirsikoita taikinan sisään jälleen kerran ja sitte ladottiin ne pelleille ja jotain. Kuten aina sen jälkeen oli vuorossa laatikoitten kasaamista.
Voitin Mikon :D tein 59 laatikkoa siinä ajassa missä se teki 30. Haha! Ja sitte yks nainen siellä leipomossa, mikä joku hedelmä on suomeksi, tai ainaki mie sen käsitin näin, koska en mie osaa puolaa ja kuulin vain koko ajan finlandia, finlandia, finlandia, mango.
Sitte Marius ei meinannu keksiä meille työtä sen jälkeen, joten lopulta meijät laitettiin maalaamaan muffinseja suklaalla :D Tai no mie maalasin, Mikko laitto vain suklaat päälle :p
Sen jälkeen mentiin koululle syömään, Kati oli ollu koko päivän kotona, koska sillä oli ollu aamulla ihan järkyttävän kylmä ja huono olo. Meille tarjottiin jotain lihaa ja katottiin, että jaa tässä on kaks palaa - Mikon annos. Tosin ne ei ole vieläkään tajunnu, ettei me syyä sitä pottumuusia mitä ne aina laittaa siihen seuraksi. Liha kyllä syyän, mutta pottumuusia ei.
Biedronka oli sen jälkeen vuorossa ja mie jouduin maksumieheksi, kuten myös myöhemmin illalla. Käytiin Katin kanssa myös paikallisella grillillä syömässä hampurilaiset ja ranskalaiset, joista hampurilaiset maistu kotitekosilta, mutta liha oli raakaa, eikä ranskiksissa ollu ollenkaan suolaa, eikä ketsuppia. Tosin plussaa sinapista hampurilaisessa :D
Ja siinä tais olla kaikki, tosin ratikkaan nous joku ihan outo mies just ennen meijän pysäkkiä. Tai oikeastaan toinen mies työns sen sinne ja huusi jotain perään. En ymmärrä puolaa edelleenkään, joten en yhtään tiiä, että mitä siinä oli oikeasti tapahtunu.
Tosin kännykkä värkkäs tänään jotain ihmeellistä, ilmotti eka jostain levyvirheestä ja sitte kehotti poistamaan muistikortin. Okei? No nyt se taas toimii kunnolla, eikä muistikorttikaan vahingoittunu mitenkään ♥ Olis ollu ikävää, jos ne kaikki kuvat olis kadonnu...
Eikä tässä mitään muuta sitte :)
Paitti, että minun on ihan pakko jakaa tämä.
Ihana! ♥♥♥
Voitin Mikon :D tein 59 laatikkoa siinä ajassa missä se teki 30. Haha! Ja sitte yks nainen siellä leipomossa, mikä joku hedelmä on suomeksi, tai ainaki mie sen käsitin näin, koska en mie osaa puolaa ja kuulin vain koko ajan finlandia, finlandia, finlandia, mango.
Sitte Marius ei meinannu keksiä meille työtä sen jälkeen, joten lopulta meijät laitettiin maalaamaan muffinseja suklaalla :D Tai no mie maalasin, Mikko laitto vain suklaat päälle :p
Sen jälkeen mentiin koululle syömään, Kati oli ollu koko päivän kotona, koska sillä oli ollu aamulla ihan järkyttävän kylmä ja huono olo. Meille tarjottiin jotain lihaa ja katottiin, että jaa tässä on kaks palaa - Mikon annos. Tosin ne ei ole vieläkään tajunnu, ettei me syyä sitä pottumuusia mitä ne aina laittaa siihen seuraksi. Liha kyllä syyän, mutta pottumuusia ei.
Biedronka oli sen jälkeen vuorossa ja mie jouduin maksumieheksi, kuten myös myöhemmin illalla. Käytiin Katin kanssa myös paikallisella grillillä syömässä hampurilaiset ja ranskalaiset, joista hampurilaiset maistu kotitekosilta, mutta liha oli raakaa, eikä ranskiksissa ollu ollenkaan suolaa, eikä ketsuppia. Tosin plussaa sinapista hampurilaisessa :D
Ja siinä tais olla kaikki, tosin ratikkaan nous joku ihan outo mies just ennen meijän pysäkkiä. Tai oikeastaan toinen mies työns sen sinne ja huusi jotain perään. En ymmärrä puolaa edelleenkään, joten en yhtään tiiä, että mitä siinä oli oikeasti tapahtunu.
Tosin kännykkä värkkäs tänään jotain ihmeellistä, ilmotti eka jostain levyvirheestä ja sitte kehotti poistamaan muistikortin. Okei? No nyt se taas toimii kunnolla, eikä muistikorttikaan vahingoittunu mitenkään ♥ Olis ollu ikävää, jos ne kaikki kuvat olis kadonnu...
Eikä tässä mitään muuta sitte :)
Paitti, että minun on ihan pakko jakaa tämä.
Ihana! ♥♥♥
keskiviikko 4. toukokuuta 2011
23-24. päivä: Häävieraat eivät paastoa
Inside-läppää jota kukaan ei ymmärrä :)
Mitä tässä kahden päivän sisällä? Vaikka mitä ja sitä sun tätä. Ensinnäki Kati pääty kans nukkumaan lattialle, ku me alettiin korjata sen sänkyä, niin se sitte hajos vielä pahemmin ja nyt se nukkuu lattialla :D Enää odotetaan vain, että Mikonki sänky menee mäsäksi.
Oltiin tänään pitkästä aikaa taas töissä. Perjantaina käyty siellä viimeksi :D Ens viikko on ensimmäinen, viiminen ja ainoa kokonainen työviikko. Kuulostaa tosi hyvältä, ainaki meijän korviin. Seki tosin luultavammin menee kirsikoita kääriessä, kuten meni tämäki päivä.
Ja Mihael oli taas vaihteeksi töissä ja Katin kadottua leipomopuolelle Mariuksen käynnit valkoisessa huoneessa vähenty kummasti. Missäköhän mahto olla syy? Mikossa?
Mutta päivä meni yllättävän nopsaa, luonaaksi syötiin kunnon suomalaista ruisleipää, jota Katin vanhemmat ystävällisesti toi meille :)
Eilen ei tehty juurikaan mitään, tänään kävin Subwayssa ja istumassa Wawelin muurilla Katin kanssa ja otin pari taidekuvaa, jotka tulee sitte huomenna tai joskus :D
Öitä!
PS. Kanssa kahjon kasakan, mä tanssin rajun ripaskan
PPS. Tapasin tänään suomalaisia! Muitaki siis ku Katin ja Mikon!
PPPS. Nuo yrittää painostaa minua kertomaan inside-läpän. En varmana kerro!
Mitä tässä kahden päivän sisällä? Vaikka mitä ja sitä sun tätä. Ensinnäki Kati pääty kans nukkumaan lattialle, ku me alettiin korjata sen sänkyä, niin se sitte hajos vielä pahemmin ja nyt se nukkuu lattialla :D Enää odotetaan vain, että Mikonki sänky menee mäsäksi.
Oltiin tänään pitkästä aikaa taas töissä. Perjantaina käyty siellä viimeksi :D Ens viikko on ensimmäinen, viiminen ja ainoa kokonainen työviikko. Kuulostaa tosi hyvältä, ainaki meijän korviin. Seki tosin luultavammin menee kirsikoita kääriessä, kuten meni tämäki päivä.
Ja Mihael oli taas vaihteeksi töissä ja Katin kadottua leipomopuolelle Mariuksen käynnit valkoisessa huoneessa vähenty kummasti. Missäköhän mahto olla syy? Mikossa?
Mutta päivä meni yllättävän nopsaa, luonaaksi syötiin kunnon suomalaista ruisleipää, jota Katin vanhemmat ystävällisesti toi meille :)
Eilen ei tehty juurikaan mitään, tänään kävin Subwayssa ja istumassa Wawelin muurilla Katin kanssa ja otin pari taidekuvaa, jotka tulee sitte huomenna tai joskus :D
Öitä!
PS. Kanssa kahjon kasakan, mä tanssin rajun ripaskan
PPS. Tapasin tänään suomalaisia! Muitaki siis ku Katin ja Mikon!
PPPS. Nuo yrittää painostaa minua kertomaan inside-läpän. En varmana kerro!
maanantai 2. toukokuuta 2011
22. päivä: Today poen, tomorrow closed, today closed, tomorrow open
Mitäs sitte tänään?
Käytiin Katin vanhempien kanssa Auschwitzissa, mutta ei päästy sisään jonku paraatin takia, joten ajettiin takas Krakovaan, mentiin syömään, shoppailemaan ja kotia.
Se päivä oli sitte siinä :D
Mie pahoittelen näitä lyhyitä kirjotuksia, mutta ku mie en oikeasti saa revittyä kovinkaan paljon näistä päivän tapahtumista, mutta haittaakos tuo. :)
Käytiin Katin vanhempien kanssa Auschwitzissa, mutta ei päästy sisään jonku paraatin takia, joten ajettiin takas Krakovaan, mentiin syömään, shoppailemaan ja kotia.
Se päivä oli sitte siinä :D
Mie pahoittelen näitä lyhyitä kirjotuksia, mutta ku mie en oikeasti saa revittyä kovinkaan paljon näistä päivän tapahtumista, mutta haittaakos tuo. :)
21. päivä: Me voidaan soittaa tätä niin pitkää kuin halutaan
Hellou taas!
"Mä matkustan mä vaellan"
Ei ole soinu yhtään päässä tässä viime aikoina ja sama meno varmaan jatkuu tämänkin päivän jälkeen. :D
Istuin sitte aamun koneella, kunnes sitte katottiin Napapiirin sankarit ja se on edellenki hyvä leffa :) Sitte lähettiin syömään ja mie valittin listalta omeletin hillolla tai oikeastaan se oli hillo omeletilla, koska sitä hilloa oli ihan järkyttävä määrä.
Sain sitte myös tietää, että Puolassa mulla on 28 nimipäivää, että repikää siitä. :D Kellään ei ole yhtä monta nimipäivää, ku mulla. Ja Puolassa nimipäivä on suurempi juttu ku synttärit, joten keskiviikkona otan onnitteluja vastaan, kuten olisin ottanu myös viime torstaina ja tiistaina :D
Kuulostaa tosi hauskalta, eikö vain?
Syömisen jälkeen käytiin Katin kanssa yhessä karkkikaupassa, jossa ne tekee ite ne makeiset ja ostettiin sitte tikkarit, joitten kanssa otettiin muutama kuva markkinoilla. Ostin myös vaalenpunasta hattaraa :D
Sitte mentiin kämpille ja Katin vanhemmat tulit ja me juteltiin ja naurettiin ja lähettiin sitte pitsalle, jonka jälkeen ne etti itellensä hotellin ja me hypättiin ratikkaan ja näin. EIpä siinä sitte muuta. :D
P.S. "Rantahiekkaan saaren kaukaisen mä piirtelen nimikirjaimen."
"Mä matkustan mä vaellan"
Ei ole soinu yhtään päässä tässä viime aikoina ja sama meno varmaan jatkuu tämänkin päivän jälkeen. :D
Istuin sitte aamun koneella, kunnes sitte katottiin Napapiirin sankarit ja se on edellenki hyvä leffa :) Sitte lähettiin syömään ja mie valittin listalta omeletin hillolla tai oikeastaan se oli hillo omeletilla, koska sitä hilloa oli ihan järkyttävä määrä.
Sain sitte myös tietää, että Puolassa mulla on 28 nimipäivää, että repikää siitä. :D Kellään ei ole yhtä monta nimipäivää, ku mulla. Ja Puolassa nimipäivä on suurempi juttu ku synttärit, joten keskiviikkona otan onnitteluja vastaan, kuten olisin ottanu myös viime torstaina ja tiistaina :D
Kuulostaa tosi hauskalta, eikö vain?
Syömisen jälkeen käytiin Katin kanssa yhessä karkkikaupassa, jossa ne tekee ite ne makeiset ja ostettiin sitte tikkarit, joitten kanssa otettiin muutama kuva markkinoilla. Ostin myös vaalenpunasta hattaraa :D
Sitte mentiin kämpille ja Katin vanhemmat tulit ja me juteltiin ja naurettiin ja lähettiin sitte pitsalle, jonka jälkeen ne etti itellensä hotellin ja me hypättiin ratikkaan ja näin. EIpä siinä sitte muuta. :D
P.S. "Rantahiekkaan saaren kaukaisen mä piirtelen nimikirjaimen."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)